Lifestyle,  Rakentaminen

Kaunis ja ekologinen piha

Nyt on rakennuslupahakemus jätetty! Ihanaa että jotain konkreettista tapahtuu vihdoin.


Meitä hellineet kesäkelit ovat saaneet ajatukset kääntymään tulevan talon pihaan. Missä sitä istutaan saunan jälkeen, missä on paras paikka ruokailulle ja mistä suunnista aurinko kulloinkin antaa valoaan. Päälinjat alkavat selkiytymään. Merkittävä rooli pihassamme tulee olemaan ekologisuudella ja helppohoitoisuudella – jotka kulkevat yllättävän usein käsi kädessä.


Ensimmäinen ja ehkä näkyvin asia ovat nurmikot, joita yritän pihasuunnittelussa parhaani mukaan välttää. Olen elänyt useamman vanhan sekä parin uuden nurmikon kanssa (sekä kylvetyn että rullasta levitetyn) ja lopputuloksena näissä kaikissa on ollut tuskastuminen. Leikkaaminen vielä menee, mutta ne rikkakasvit, sammaleet ja niiden jälkeensä jättämät laikut! Yrittämisestä huolimatta en ole oikein ikinä saanut haluamaani lopputulosta, varsinkaan pysyvästi. Viime (ja näköjään myös tämän) kesän porottava aurinko oli viimeinen kuolinisku haaveelle amerikkalaisen tasaisesta, jatkuvasti tuoreenvihreästä nurmesta. Pihassa pyörivä sadettaja alkaa olla niin menneiden ökyvuosikymmenten juttuja, kun samalla naapureissa loppuu kaivoista vesi.

Taidan siis luovuttaa nurmikkotuulimyllyjen kanssa painimisen ja siirtyä katselemaan ainakin suurimpien pinta-alojen osalta muita vaihtoehtoja, joita onneksi löytyy jo useampia. Vähintään talon taakse ja sivuille jäävät alueet tulen kylvämään erilaisia, erityisesti mehiläisille hyödyllisiä luonnonvaraisestikin menestyviä niittykasveja. Ja ekologisuuden nimissä, kylvämisen jälkeen näihin alueisiin ei tule enää kajota lainkaan! Ah miten kätevää! Toki mielestäni nämä alueet voi rajata esim. matalilla valkoisilla koristeaidoilla suunnitelmalliselta vaikuttavan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Samoin maanpeitekasvit ovat erinomainen valinta nurmikon sijaan, jos laillani haluaa helppohoitoista mutta vehreää ja ehkä jopa runsasta lopputulosta.

Muun pihan ja istutusten suhteen ohjenuorana tulee myös olemaan luonnonmukaisuus sekä mehiläisten, muiden hyönteisten ja lintujen huomioiminen. Tämä tarkoittaa ravinnon tarjoamista kasvukauden ympäri, sekä pesintä- ja talvehtimispaikoista huolehtimista. Syytä onkin, sillä pihassamme hyvin konkreettisesti näkyy ihmisen toimien vaikutus. Tontti kylläkin sijaitsee keskellä tiiviisti rakennettua aluetta, mutta oltuaan vuosikymmenet käyttämättömänä se on muodostunut jonkinlaiseksi keitaaksi etenkin alueen linnuille. Pihassa on valtava kuusi, jättihaapa, muutamia muita suuria puita, sekä suojaisaa paju- yms. pensaskasvillisuutta, joiden hävittäminen kotimme tieltä kyllä saa omantunnon kolkuttamaan. Vähin mitä voimme tehdä on järjestää uuteen pihaan mahdollisuuksien mukaan uusia elinmahdollisuuksia vaikka – käsi sydämellä – epäilen, etteivät ne korvaa menetyksiä.

Tontin korotus- ja muokkaustarpeen vuoksi olemassa olevaa puustoa ei voi säästää lainkaan. Suunnitelmassa on istuttaa tilalle uusia puita, mutta näiden kasvu tietysti vie aikansa, eikä naapureita ajatellen enää sovi suosia koko tienoon pimentäviä jättejä. Ei auta kuin ripustaa linnunpönttöjä, hyönteishotelleja sekä erakkomehiläisten keinopesiä. Jättihaavasta ajattelin jättää jäljelle muutaman metrin pötkön johonkin sivummalle, missä se saa rauhassa hajota ja samalla tarjota elinympäristön monille pieneliöille. Aivan lähellämme sijaitsee luonnonsuojelualueen statuksella oleva alue jossa tuollainen lahoava haapatukki olisi aivan omassa elementissään, mutta epäilen etten saa suostuteltua ketään mukaani siirtoprojektiin…

Hyönteisten ruokkimisen lisäksi osa pihaa tulee käyttöön myös ihmisten ruokkimiseen. Istutamme ainakin muutamia hedelmäpuita ja marjapensaita, jotka tarjoavat kukkiessaan mettä hyönteisille ja loppukesästä terveellistä naposteltavaa ihmispoikasille. Kasvimaasta ja kasvihuoneesta olen haaveillut aina, ehkä nyt olisi vihdoin aika alkaa tehdä kokeiluja myös näiden suuntaan. Helppohoitoisuuden alle näitä ei taida saada niputettua, mutta jospa menisivät hyödyllisestä harrastuksesta. Rahaakin voisi säästyä, jos edes osa kesän aikana perheessämme kuluvista kymmenistä tomaatti-, herne- ja mansikkakiloista löytyisi kotipihasta. Ja samalla säästyisi pakkaamisen ja kuljettamisen aiheuttamia ympäristöhaittoja. Hauskinta olisi jos pihaan voisi ottaa vielä muutaman kanan niin että munatkin tulisi omasta takaa! Tämä taitaa kuitenkin olla vielä todella kaukainen haave keskellä asuinaluetta, vaikka kuulemma Lontoon esikaupungeissa jo arkipäivää. Mutta kuitenkin, sellaisesta pienestä kanakopista ja -tarhasta saisi todella ihastuttavan näköiset…

Postauksen lopussa on listaus pihaamme suunnitteilla olevista mehiläisten suosiossa olevista lajeista kukinta-ajan mukaan jaoteltuna. Sanotaanko, että alkukesän kukkijat olisivat varmasti olleet taimimyymälän ostoslistalla muutoinkin, mutta keski- ja loppukesän kukkijoita jouduin googlen kuvahaulla tunnistamaan. Osa lajeista tulee varmasti istutuksiin, ja osa sitten niittyalueille. Googlen kuvia selaillessa huomasin yhden kiinnostavan trendin kasvien värityksessä, nimittäin alkukesän kuulaassa valossa kukkijat ovat pääsääntöisesti valkoisia, keskikesällä kukitaan sinisen ja lilan sävyissä ja loppukesästä esiin tulee punaisen ja myös keltaisen sävyjä. Joku virkaiältään vanhempi ja kokeneempi puutarhaharrastaja voisi varmaan kertoa mistä tämä johtuu?

Kevät / Alkukesä
Luumupuu
Kirsikkapuu
Päärynäpuu
Omenapuu
Pihlaja
Herukat
Karviainen
Pensasmustikka

Keskikesä
Apila
Laventeli
Kurjenpolvi
Sinilatva
Laukat
Laukat
Maksaruohot

Syyskesä / Syksy
Kultapiisku
Punalatva
Punatähkä
Punahattu
Asterit
(Ruis)kaunokki

1+

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *