Perhe,  Rakentaminen

Ahdistuksen täysi oppimäärä

“Rakentaminen on parisuhteen rankinta aikaa” – ja mitä näitä kannustavia sanontoja nyt viljellään. Me taas viisauksissamme ajattelimme että olemme olleet jo niin tiukoilla viimeiset neljä-viisi vuotta että siinä ei enää yksi rakennusprojekti paljoa tunnu. Mutta rankkaa on, eikä olla edes päästy alkuun! Täydellinen epävarmuus aloittamisen ajankohdasta, pakkaskeleillä päälle kaatuvat seinät väliaikaisasunnossa, lasten kyselyt että miksi meillä ei ole yläkertaa ja koska päästään katsomaan kun setä kaataa tontilta puita moottorisahalla. Aamuyöstä kun käy laittamassa jollekin pienelle peiton paremmin, tai etsimässä lattialle tippuneen unilelun painajaisia nähneelle, ei uni aina tulekaan omaan sänkyyn palatessa vaan ne aikuisten painajaiset alkavat hiipiä mieleen.

Silti, jos saisin nyt valita uudelleen, tekisin saman ratkaisun! Aloin jo kirjoittamaan; paitsi että etsisin uuden työpaikan vielä ollessani vanhassa. Mutta en tekisi sitäkään. Niin ihanaa oli viettää lämmin superkesä lasten kanssa! Toukokuun kultaisessa valossa, kun istuimme mummon ja ukin kanssa mökin terasilla syömässä jäätelöä uinnin jälkeen…melkein henkeä salpasi ja kyyneleet nousivat silmiin kun ajattelin lasten kavereita jotka samaan aikaan jatkoivat kahdeksasta viiteen –päivien viettämistä helleaallon kourissa tuskailevassa päiväkodissa. Ja kun muistan sen riehakkaan voitonriemuisen tunteen kun olin lähtöpäätökseni tehnyt ja saanut siihen vahvistuksen! Kävelin Espoon rantoja enkä voinut mitään hymylle jä päässä soivalle Vesku Loirin versiolle vanhasta laulusta …“Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt/ Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä/ mut minä nautin kesästä!” Kurja tietysti, jos kaikki loppuu juurikin niin että huomaan tuhkienkin kadonneen. Sisimmässäni en kyllä jaksa uskoa siihenkään. Ehkä se on se osa DNA:tani joka on tuolta itärajalta, se joka saa selviytymään ja etsimään naurun, jos ei kyynelten keskeltä niin heti niiden perästä kuitenkin. Selvää on, että kesä oli paljon ihanampi, kun en tiennyt mikä vaikeus työpaikan saamisessa tulisi olemaan. Ne harvat ajatukset, jotka asialle uhrasin liittyivät lähinnä siihen miten hauskaa olisi päästä tekemään kaikkia mielenkiintoisia uusia projekteja uusien kivojen ihmisten kanssa. Sen kuin valitsen kiinnostavimman paikan ja ilmoittaudun, hah hah! Mutta toisaalta näiden (ok, hieman harhaisten) ajatusten siivittämänä sain ruskettua, syödä terveellistä tuoretta kesäruokaa, tutustua jälleen lapsiini ja toipua pitkien työmatkojen ja jatkuvan muun stressin aiheuttamasta uupumuksesta. Ei ihan vähän sekään.

Eli toistaiseksi en sano mitään siitä rakennusajan rankkuudesta, vain että tämä epätietoisuuden aika on kalvavaa. Toivottavasti uuden kodin rakentaminen on sitten niin hauskaa ja inspiroivaa kuin tällä hetkellä uskon sen olevan! Vastoinkäymiset kuulemma ovat naamioituja myötäkäymisiä, joten nyt vain odotellaan mitä tämän työttömyyden taakse on naamioituneena <3

10+

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *